Osa 7: Odottamattomia mutkia matkassa

Saltasta matkani on tarkoitus jatkua vähitellen Jujuyn maakunnan kautta kohti Bolivian lumihuippuisia Andeja. Jujuyn jylhän vuoriston keskellä on kuitenkin paikka, jonka haluan nähdä: el Cerro de Siete Colores – seitsenvärinen vuori. Olen ihastellut sitä kuvissa jo kauan ennen Etelä-Amerikkaan saapumistani, ja vaikken erityisemmin nauti vuoristossa pyöräilystä, tämä punaisen sävyissä hehkuva kallioseinämä tuntuu olevan sen väärti. Mutta ennen kuin pääsen matkaan, suunnitelmiini tulee odottamaton käänne: hitaasti mutta varmasti renkaani alkavat rullata takaisin kohti Paraguayta.

Jos jostain olen yksin pyöräillessä oppinut nauttimaan, niin se on se, että matkani kulku on pitkälti minusta itsestäni kiinni. Äärimmäisen monella tuntemattomalla on toki osansa ja arpansa esimerkiksi siinä, missä ja milloin nukun, mutta tärkeimmät päätökset teen täysin omatoimisesti. Kun haluan jäädä jonnekin, jään, ja kun haluan jatkaa matkaa, jatkan. Ja mikäli siltä tuntuu, voin palata työtarjouksen perässä takaisin paikkaan, jonka olen kuukautta aiemmin luullut jättäväni lopullisesti taakseni. Kiirettä ei ole, joten miksipä en tarttuisi mielenkiintoisiin tilaisuuksiin silloin, kun niitä osuu kohdalle?

Vaikka nautin pyöräilystä ja sen tuomasta vaihtelusta, matkalla minua houkuttelevat myös mahdollisuudet paikoillaan pysymisestä. Ne ovat harvassa, ja siksi sitäkin tervetulleempia. Pyöräillessä paikat ja ihmiset kun vaihtuvat niin tiuhaan tahtiin, että vastapainoksi tuntuu hyvältä hengähtää prosessoimaan kokemuksia. Lisäksi kaipaan aikaa tutustua paremmin mahdollisimman moneen kulttuuriin, ja se ei onnistu, mikäli olen koko ajan liikkeellä. Asuncióniin olen tosin jo tutustunut melko hyvin kuukausi sitten, mutta tällä kertaa tavoitteena on valloittaa koko Paraguay.
Olen etukäteen tutkinut Saltasta Asuncióniin vievää tietä kartalla, ja nyt epäilykseni vahvistuvat: suorempaa tietä tuskin saisi edes viivottimella vetäen ja myös maaston korkeuserot loistavat poissaolollaan. Tie olisi toisin sanoen mahtava totuttelupätkä lihaksille, mikäli takanani olisi kuukausien tauko, mutta nyt se tuntuu vain kuolettavan tylsälle. Etenkin, kun kuvittelen itseni polkemassa seuraavan viikon ajan kyseisen tien päällä – ja polkemassa takaisin muutamaa kuukautta myöhemmin. Niinpä päätän liftata.

Jotkut pitkän matkan pyöräilijät eivät nousisi auton kyytiin edes maksusta, mutta minulla ei ole mitään satunnaisia autokyytejä vastaan silloin, kun en nauti polkemisesta. Olen matkalla omasta tahdostani, ja tuntuisi hullulta ajatella, että polkisin hampaat irvessä silloinkin, kun siihen ei ole mitään tarvetta. Siitä huolimatta automatkat ovat harvassa, ja viimeksi seisoin peukalo pystyssä tienposkessa Antti Aittolan seurassa lähes vuosi sitten, Patagonian vastatuulen puhaltaessa kasvoihimme tuhatta ja sataa, minun polvieni huutaessa kivusta hallelujaa.
Huomasin jo tuolloin, että liftaus pyörän kanssa on yllättävän helppoa. Ihmiset haluavat auttaa, koska tietävät sinun liftaavan vain “pakon edessä”. Sinullahan on pyörä, jolla epäilemättä polkisit, mikäli kaikki olisi ok! Koska maaseudun ehdottomasti suosituin menopeli on pick-up-maasturi, myöskään pyörän ja sivulaukkujen mahduttaminen autoihin ei ole ongelma. Niinpä itse asiassa suosittelen hitch-biking-harrastusta kaikille, jotka haluavat edetä nopeasti paikasta A paikkaan B, kuljettaen kuitenkin omaa kulkuneuvoa mukanaan urheilua ja mielenkiintoisempia pätkiä varten.

Tällä kertaa odotan tien laidalla puoli tuntia, kunnes auto pysähtyy viereeni. Syy odotukseen eivät suinkaan ole lukuisat, ohikiitävät autot, vaan pikemminkin niiden täydellinen puute. Vihdoin horistontista lähestyvä maasturi jarruttaa kuitenkin kohdalleni ja sen kyydissä olevat naiset auttavat minua viimeisillä voimillaan punnertamaan pyöräni ja tavarani lavalle. Kiinnitämme ne huolellisesti köysillä paikoilleen ja tarkistan, ettei mikään paina pyöräni takavaihtajaa. Kun totean kaiken olevan kunnossa, astun sisään ääriään myöten täyteen autoon. 800 kilometrin matka kohti Asunciónia voi alkaa.

Sissi

Sissi Korhonen on kulttuurienvälisen viestinnän ammattilainen, urheiluhieroja ja bloggaaja, joka rakastaa kiipeilyä, pyöräänsä ja uusiin ihmisiin tutustumista.

Pyörä: Pelago Stavanger

Seuraa Sissin matkaa myös hänen omilla sivuillaan:

Blogi: www.strangerless.com

Facebook: www.facebook.com/strangerless