Osa 9: Retkipyöräilyn haasteet

Ei ole epäilystäkään siitä, ettenkö yhä vuoden polkemisen jälkeen olisi sitä mieltä, että pyöräily on loistava tapa nähdä maailmaa; ihmiset lähestyvät pyöräilijää helposti, matkustaminen tapahtuu omaehtoisesti ja pyörän kanssa ajautuu jatkuvasti paikkoihin, joihin automatkailija tuskin koskaan eksyisi. Lisäksi pyöräily on ekologista, halpaa ja omalle kunnolle suotuisaa. Mutta valehtelisin, jos väittäisin retkipyöräilyn olevan pelkkää ruusuilla tanssimista.Vaikka itse polkeminenkin tuntuu toisinaan rankalta 7000 kilometrin jälkeenkin, eivät matkani suurimmat haasteet ole missään vaiheessa liittyneet fyysiseen kuntooni. Henkinen jaksaminen onkin sitten toinen juttu; milloin pyöräily tuntuu liian hitaalta, milloin sateessa polkeminen nostaa aggressiot pintaan, milloin kaipaan pakkomielteisesti tofua ja luonnonjugurttia, ja milloin haluaisin maata sikiöasennossa oman sänkyni pohjalla ilman, että kukaan kysyy minulta yhtäkään kysymystä. Entä muut haasteet?

Tässä minun listani.

Pyörän huolto
Ensimmäinen asia, mitä jokaisen retkipyöräilystä haaveilevan kannattaa pitää mielessä on se, että pyörämatka tapahtuu pyöräillen (kyllä!). Pyörä on ainoa asia, jota pyöräilijä todella tarvitsee, joten se kannattaa osata huoltaa tilanteessa kuin tilanteessa. Rengasrikot tai mahdolliset rungon tai komponenttien hajoamiset eivät oman kokemukseni pohjalta koskaan tapahdu kylissä tai kaupungeissa (valitettavasti), vaan aina keskellä ei-mitään. Fakta on se, että oli pyörä kuinka hyvä tahansa, ennemmin tai myöhemmin sille tapahtuu jotain. Itse opin tämän kantapään kautta, kun paikaltaan pudonnut satulansuojukseni väänsi ketjuni hajalle enkä yrityksistä huolimatta saanut pyörästäni yksivaihteista. Ennen kuin huomasinkaan, roikuin hinausköyden varassa Harrikan perässä…

Sääolosuhteet ja maasto
Kun vettä tulee taivaalta kolmatta päivää eikä mistään löydy vedenpitäviä housuja rikkimenneiden tilalle, voi hymy alkaa vähitellen kirjaimellisesti hyytyä. Sama tapahtuu kun olet suunnitellut polkevasi yli 100 kilometriä ja yhtäkkiä edessäsi onkin 2000 metrin nousu…Pidän yllätyksistä, mutta myönnettäköön, että joskus asioista voisi ottaa etukäteen selvää. Sääennusteiden ja maaston tarkastaminen etukäteen on hyvä ajatus, sillå vain tunninkin odotuksella voi välttyä pyörälaukkujen perinpohjaiselta kastumiselta. Myöskin pakkaslukemat on hyvä pitää mielessä: alun perin matkani oli tarkoitus alkaa jo helmikuussa 2015. Kymmenen vuotta maailmaa ympäri pyöräillyt Jukka Salminen avasi kuitenkin silmäni toteamalla: “aika Sissi olet, jos talvea vasten lähdet polkemaan!”. Kappas, enpäs ollut tullut ajatelleeksi, että eteläisessä Argentiinassa on talvisin jäätävän kylmä.

Ruokailu
Oikeanlainen ravinto on pitkällä pyörämatkalla äärimmäisen tärkeää. Kauraa, soijarouhetta, hunajaa, pähkinävoita, hedelmiä ja vihanneksia ei sivulaukuissa voi koskaan olla liikaa. Mutta entä, jos olet kasvissyöjä ja yövyt jatkuvasti paikallisten luona maissa, joissa ravinto koostuu lähinnä lihasta, juustosta ja vaaleasta leivästä? Itse olen viettänyt kokonaisia viikkoja pistellen poskeeni lähinnä juustolla täytettyjä pasteijoita kodeissa, joissa vieraan ei ole annettu koskea leipäveitseenkään. Yksipuolinen ravinto alkaa kuitenkin nopeasti vaikuttaa jaksamiseen, eikä pyöräily yhtäkkiä enää tunnukaan helpolta tai hauskalta. Mikäli siis matkan on tarkoitus jatkua hyvillä mielin eteenpäin, kannattaa monipuoliseen ruokaan todella panostaa.

Sairastelu
Soolopyörämatkalla ei ole kenties montaa ankeampaa asiaa kuin sairastelu. Oli kyseessä sitten trooppinen tauti, ruokamyrkytys tai täysin tavallinen kuume, sairaana sitä makaisi huomattavasti mieluummin omassa kodissa kuin satunnaisten tuttavien luona, ahtaassa teltassa tai ulkomaisen sairaalan tiputuksessa. Itselleni ei kyseisellä matkalla ole vielä sattunut mitään kovinkaan vakavaa, mutta toistuvien kuumetautien kourissa olen viettänyt toisinaan pitkiäkin aikoja puolituntemattomien hellässä huomassa. En siksi, etteikö minulla olisi matkavakuutuksen puolesta varaa majoittua muualla, vaan siksi, että matkailijoille tarkoitettuja majapaikkoja ei yksinkertaisesti ole ollut olemassa.

Yöpyminen
Pyörämatkalla jokainen yö on erilainen; toisinaan teltan pystyttää luontoon, toisinaan bensa-, poliisi- tai paloasemien läheisyyteen, toisinaan ihmisten pihoille. Itse nukun ehdottomasti eniten paikallisten kodeissa. Yksin matkustavana naisena yritän aina valita yöpymispaikkani varman päälle, joten vaikka mieleni miten tekisi, en pyöräilypäivän päätteeksi istahda syömään ja lepäämään, ennen kuin minulla on yösija tiedossa. Muun muassa kyliin saavuttuani kyselen yleensä paikallisilta mahdollisista telttapaikoista, samalla, kun vastailen heidän kyselyihin matkastani. Lopputulos on, että juuri nämä henkilöt usein kutsuvat minut koteihinsa ja tarjoavat minulle jopa illallisen ystävällisessä ja vieraanvaraisessa seurassaan.

Kysymykset
Oman matkani tarkoitus on mahdollisimman moneen kulttuuriin tutustuminen, mahdollisimman monipuolisesti. Rakastan ihmisten tapaamista ja nautin siitä, kun opin uusista ajatusmalleista ja maailmankatsomuksesta. En siis missään nimessä ole luonteeltani erakko, eikä pitkän matkan pyöräilijä voi sitä mielestäni täysin ollakaan – ihmiset kun hakeutuvat jatkuvasti uteliaina täyteen lastatun pyörän äärelle. Mutta sosiaalisesta luonteestani huolimatta, aina en jaksaisi vastata ihmisten tiedusteluihin. Mistä tulet? Minne menet? Kuinka paljon poljet päivässä? Miksi matkustat yksin? Missä yövyt? kun ovat kysymyksiä, jotka kuulee asutuilla alueilla noin kolme kertaa päivässä.

Sissi

Sissi Korhonen on kulttuurienvälisen viestinnän ammattilainen, urheiluhieroja ja bloggaaja, joka rakastaa kiipeilyä, pyöräänsä ja uusiin ihmisiin tutustumista.

Pyörä: Pelago Stavanger

Seuraa Sissin matkaa myös hänen omilla sivuillaan:

Blogi: www.strangerless.com

Facebook: www.facebook.com/strangerless