Osa 2: Paraguayn pääkaupungin sykkeessä

Jo 40 kilometriä ennen Asunciónin keskustaan saapumista ymmärrän, miksi maanviljelijät ovat varoitelleet minua pääkaupungin liikenteestä. Tiet ovat kuoppaisia ja täynnä epämääräisiä, tietöistä johtuvia katkoksia. Irtohiekkaa on enemmän kuin Saharassa föönituulten aikaan. Henkilö- ja linja-autot kaahailevat tuhatta ja sataa, moottoripyöriä sinkoilee eteeni sieltä täältä, turvaväleistä ei ole tietoakaan. Pysähdyn tienvarteen ja laitan punaisen kypärän päähäni. Autioilla maanteillä en aina jaksa käyttää kyseistä pottaa, mutta nyt jos koskaan uskon sen pelastavan henkeni.

Kuten aina ennen kaupunkeihin saapumista, myös Asunciónissa olen hankkinut itselleni yösijan Couchsurfing-sivuston kautta. Kuvittelen tulevan kotini löytyvän äärimmäisen läheltä kaupungin reunamia, mutta jälleen kerran se, mikä kartalla on näyttänyt kivenheitolta, osoittautuu todellisuudessa yli kahden tunnin ajomatkaksi. Tuhansienkaan pyörällä taitettujen kilometrin jälkeen en ole oppinut hahmottamaan välimatkoja, ja niinpä poukkoilen täyteen lastatun pyöräni kanssa autojen keskellä hyvän tovin, kunnes saavun Couchsurfing-isäntäni kotiovelle lopen uupuneena.

Tarkoitukseni on viettää Asunciónissa neljä päivää, mutta päivät venähtävät vaivihkaa viikoiksi löytäessäni kaupungista oivan levähdyspaikan, jonka turvista voin rauhassa tarkastella Etelä-Amerikan vähäturistisimman pääkaupungin menoa. Jo viikossa olen ääriäni myöten rakastunut tämän tuntemattoman kyläpahasen tunnelmaan ja sen ystävällisiin asukkaisiin, jotka latino-verestään huolimatta ovat ihastuttavan hillittyjä. Ihmisten välinen vuorovaikutus lähentelee sekä huumorin että hiljaisuuden puolesta suomalaista mallia, ja tunnen oloni helposti kotoisaksi.

Vaikka Asunción ei missään nimessä ole pyöräilijän paratiisi (toisin kuin esimerkiksi Buenos Aires, jossa kaupungin pyörätieverkosto kattaa yli 150 kilometräi), on kaupungissa suhteellisen helppo liikkua moottorittomalla kaksipyöräisellä. Ainoa ongelma ovat mahdolliset varkaudet, joiden vuoksi u-lukkokaan tuskin pelastaisi liikennemerkkitolppaan nojailevaa, suomalaista Pelagoa. Niinpä siitä huolimatta, että Asunción on myös koko maanosan vähärikollisin pääkaupunki. keskustassa pyöräily tosiaan tarkoittaa pyöräilyä. Onneksi kaupungissa riittää näkemistä.

Muutaman Asunciónissa vietetyn viikon jälkeen kierrän pyörälläni katsastamassa historiallisen keskustan uudet seinämaalaukset. Vain kuukautta aiemmin yksi Paraguayn ensimmäisistä graffititaiteilijoista on järjestänyt katutaidefestivaalin, jonka aikana suuri osa vanhan kaupungin seinistä on saanut uudet kasvot 35 taiteilijan toimesta. Seinämaalaukset sijaitsevat täydellisen pyöräilyetäisyyden päässä toisistaan, joten suhaan kaupunkia ristiin rastiin, kunnes olen bongannut niistä lähes jokaisen. Vain muutama jää näkemättä: ne sijaitsevat kaupungin ainoassa slummissa, jonne en rakkaan pyöräni kanssa viitsi mennä. Ajatuskin pyörän menettämisestä tuntuu liian suurelta palalta nieltäväksi.

Asunción on täydellinen esimerkki retkipyöräilijän eteen sattuvista yllätyksistä. Minulle etukäteen täysin tuntematon kohde osoittautuu kirkkaaksi helmeksi edellä näkemiini kaupunkeihin verrattuna, ja nautin erityisesti siitä, että täällä olen “Sissi” enkä vain yksi “gringa” (ulkomaalainen) muiden joukossa. Vaikka Asunciónista on vaikea lähteä, yritän pitää mielessäni, että edessäni on vielä monta tuntematonta kohdetta ja lukemattomia yllätyksiä ja seikkailuja. Niinpä yli kuukauden jälkeen nousen jälleen määrätietoisesti satulani selkään ja suuntaan pyöräni kohti lähellä sijaitsevaa Argentiinan rajaa.

Sissi

Sissi Korhonen on kulttuurienvälisen viestinnän ammattilainen, urheiluhieroja ja bloggaaja, joka rakastaa kiipeilyä, pyöräänsä ja uusiin ihmisiin tutustumista.

Pyörä: Pelago Stavanger

Seuraa Sissin matkaa myös hänen omilla sivuillaan:
Blogi: www.strangerless.com
Facebook: www.facebook.com/strangerless